Valmisteluja

Nyt on muutama viikko kulunut viimeisestä kirjoituksesta. Silloin edessä oli parin viikon mökkeily Saran kanssa, hänen synttärit ja ajokoe. Kaikki ei mennyt ihan täydellisesti, mutta ei se mitään. Elämästä on taas nautittu, opittu, tunnettu ja kasvettu. Voin olla ylpeä itsestäni. Näen nykyään niin paljon kasvua ja kasvun mahdollisuuksia itsessäni. Mikä onkaan mukavampaa kuin se, että näkee kulkevansa elämässä eteenpäin johonkin selkeään suuntaan.

Mennyt, tuleva ja nykyisyys vain kietoutuu toisiinsa, kun jännittää tulevaa, muistelee menneitä seikkailuja ja rakastaa hetkessä olemista.

Mökki höperöt

Mökkeily ja Saran synttärit sujuvat oikein rennosti. Pientä kinastelua siinä tietenkin syntyi, kun suunnitelmani olivat sen verran joustavia, että viime hetken muutokset saivat Saralle sellaisen olon, että en ollut suunnitellut yhtään mitään. Kukat myös unohtui syntymäpäivänä. Ei se kuitenkaan mitään. Ensi kerralla voin yllättää Saran paremmin, kun nyt vasta aloin hahmottamaan tarkemmin millaisista synttäreistä Sara tykkää.

Itselle juhliminen ei ole koskaan tuntunut miltään. Ehkä johtuen siitä, että se on aina sekoittunut joulun juhlimiseen ja sen stressaamiseen. Ei siis ihme, että en osaa juhlia. Järjestin kuitenkin Saralle vähän muita päiviä rennomman mökkeily päivän sekä hienot lahjat, jotka saivat aikaiseksi tunteellisen reaktion. Kyllä se vähän jännitti hankkia lahjoja, kun se ei niin positiivinen reaktio jännittää, mutta eiköhän siitä opi eroon. Sitä on kyllä omassa asennoitumisessa paljon pois opittavaa. Rohkeutta uuden lähestymiseen ei minulta kuitenkaan puutu. Ei ole tyypillistä varmaan synttäreillä syödä kakun sijasta vain kodassa paistettuja lettuja ja makkaraa sekä sipsien sijasta uunijuureksia, mutta kyllä ne toimi. Sara oli tyytyväinen. Oma vatsa ja varmasti myös Saran vatsa oli tyytyväinen näistä ruokaisista herkuista. Makeat herkut on yliarvostettuja.

Muuten mökkeilyt sujuivat rennosti. Aika paljon tuli katsottua eri sarjoja, saunottua sekä tehtyä hieman hommia ulkona. Sellaista rauhoittumista ja rentoutumista, jota Sara oli kyllä hetken aikaa jo kaivannut. Meidän vajaan kahden viikon mökkeilyn jälkeen oli taas mukava lähteä kulkemaan Saran ohjelmien perässä etelään.

Tulevaisuus jännittää

Todella paljon on asioita muuttumassa ja edessä on sopeutumista sekä työtä. Nyt yksi isoimmista asioista, joita on pyrkinyt saamaan aikaiseksi on ajokortti. Minulla olikin 10.10. päivä ajokoe. Harmiksi siitä tuli kuitenkin hylky. Aika hyvin on kyllä nyt kaikesta huolimatta ehtinyt treenaamaan sitä ajamista, mutta kyllä se jännittäminen vaikutti vaan liikaa ajamiseen kokeen aikana. Toki vielä ihan oleellisia kehityskohteita myös löytyi kuten kuolleen kulman tarkistaminen kaistaa vaihtaessa. Ensi kerralla kuitenkin menee läpi. Virheistä ja epäonnistumisista oppii parhaiten.

Tuo ensimmäinen koe myös vapautti vähän stressistä. Sarakaan ei mitenkään asiasta harmistunut, vaikka se rajoittaa taas meidän mahdollisuuksia aikatauluttaa asioita. Joudumme muuttomatkallamme Järvenpäästä Rovaniemelle pysähtymään Kajaanissa, jotta saamme hoidettua toisen ajokokeen. Ikävän rajoittunutta tuon suorittaminen, kun sitä tosiaan on opetusluvalla tehty. Kun kuitenkin saan sen kortin suoritettua, pystyn sitten sopivasti ajamaan loput meidän matkasta Rovaniemelle.

Siitä tulee hieman ikävää, jos epäonnistun, kun se kortti on Lapissa oleellinen. Kaikesta kuitenkin selvitään. Rovaniemelle muutto jännittää myös muutenkin, kun täytyy sopeutua elämään sellaista työarkea ja isompien ruokaostoksien tekemistä. Ainakin saan taas mielenkiintoista dokumentoitavaa elämästäni. Alkanut käymään jo tylsäksi tämä nykyinen tyyli ja jatkuva liikkuminen.

Entiset seikkailut houkuttaa

Vaikka tulevaisuudessa on jännittäviä asioita, jotka välillä vie mielen pieneen levottomuuteen, on edessä myös kaikkea jännittävää. Siitä on nyt vuosi, kun aloitin suuren seikkailuni, liftaamisen Etelä-Eurooppaan. Olenkin nyt alkanut käymään läpi silloisia videoitani ja muuta materiaalia sekä käymään tarinaa aivan uudestaan läpi. Rakenteilla onkin nyt YouTuben puolella soittolista, jonka kautta saisi helposti selattua koko seikkailuni tarina läpi kuvien, videoiden sekä omien muistelujeni avulla. Sitä kyllä ihaillen muistelee silloista vapautta, joka on nyt korvattuna jollakin vielä ihanammalla. Olen saanut sovittua jo pieniä yhteyksiä, joiden kautta tulen Lapissa toteuttamaan isompia vaelluksia. Sain myös lisäksi repoextreme nimiseltä yritykseltä hienon lumicamo asukokonaisuuden, jonka kanssa tekee mielellään talvisia seikkailuja. Jostain täytyy kuitenkin hankkia vielä metsäsukset ja sitten olisin valmis sinne talviseen erämaahan.

Itsestä opittua